LUE AIKAISEMPIA BLOGI MERKINTÖJÄ NIIN LÖYDÄT  ENSIMMÄISEN ELÄMÄNKERTATARINAN. =D

"En ehkä näkisi isääni enää koskaan.."

Heräsin ovikellon soittoon. Olin jo melkein unhotanut, että vanhempani olivat eronneet.. tai jotain sellaista.. ikävää. Äitini oli lähtenyt töihin. Kaikki oli tapahtunut niin äkkinäisesti. En ollut viime päivinä koulussa. Vanha kunnon Joonas oli soitellut, mutta en ollut vastannut. En ollut varma missä olin? Olinko eri planeetalla? Paljonko kello olisi? Kerkeisinkö enää kouluun..? Kehtaisinko ylipäätään mennä sinne? Juoksin kylpytakissa avaamaan ovea. Siellä oli Joonas. Olin aivan YLLÄTTYNYT. Miksi Joonas tulisi tänne? "Ai hei." sanoin. "Moikkelis koikkelis Riki." Joonas sanoi. "Oliko asiaakin?" kysyin. "No, ensinnäkin Alissa on huolissaan ja toiseksi tulin kertomaan läksyt." Joonas mutisi. "Ai. Kauan olen ollut poissa?" kysäisin. "No totas.. Kaks viikkoo ja kolme päivää.. Missä sä oot ollu?" Joonas kysyi. "Äsh. Ei mitään.. tai siis en missään.. eiku, tota.. yks juttu vaan." mutisin. Ihmettelin miten olin voinut olla niin kauan poissa. Olin ollut unessa koko kaksi viikkoa ja kolme päivää. "Paljon kello on Joonas?" kysyin. "15.43, tuutko huomenna kouluun?" Joonas kysyi. "Kyllä kai. Jos en nuku pommiin..hihihihiihi.." hekotin huonoa tekonaurua. Suljin oven. Kaikki oli muuttunut. Aivan kaikki. En ollut enää se Riki, joka aina aamuisin heräsi takkutukkaisena.. olin Riki, joka kaipasi aivan mahdottomasti isäänsä.
Seuraavana päivänä painuin kouluun. Läksyä oli tullut miljoona kilogrammaa. Kaikki osoittelivat minua. "Jee. Tulen kouluun ja kaikki alkavat heti ilkkua." ajattelin. Mutta kukaan ei ilkkunut. Kaikki ihmettelivät, olinko joku hemmetin Napoleon? Olin luokassa. Sain hassuja irvistyksiä Tepolta. Se oli yks tyyppi. Selllanen hassu. Joonas istui takapulpetissa ja luki kirjaansa. Teppo heitti minua kumilla. Höh. Se sattui. Ei ole kivaa. Opettajan korkokengistä tuli kopina. Hän oli tulossa. Pistin hupun päähäni. "Minua ei saa tunnistaa" ajattelin itsekseni, kun Viivi-openi astui luokkaan. Puhahdin ja sain toisen kumin päähäni. "Makeeta." kuulin takaani. Siellä istui joku uusi oppilas. Se oli heti kuullut musta juoruja. Kukaan uusi oppilas ei ole koskaan sanonut minulle edes mitään epäkohteliasta. Hassua. Hänen otsassaan oli lappu, siinä luki "Olen Jaakko!". Minua alkoi hihityttää. Jaakko. HAHAHAHAHHA. Sain kolmannen kumin päähäni. Se oli isoin. Opettaja laittoi muut töihin ja kutsui minut käytävään. "Siistii.." se oli Jaakko, jonka muminan kuulin viimeisenä. Viivi pyysi minut istumaan. "Missä olet ollut, Riki?" ope kysyi. "Nukkumassa." mumisin vastaukseksi. "Onko jotain tapahtunut, Riki?" ope kysyi taas. "Ei. Ei. Ei. Ja viimeiseksi tiukka EI." tiuskaisin. "Soitan sitten äidillesi tänään." ope sanoi. "Sen puhelin on rikki." sanoin. "No sitten isällesi" Viivi sanoi. Purskahdin itkuun.
JATKUU..

Nyt on x-tra päivä. Teen EXTRA elämänkerran. =) Lukekaa ja nauttikaa tämä huipputasoinen Rikin elämänkerta osa 3. =D

Osa 3.

"Purskahdin itkuun."

Itkin, itkin, itkin. Oliko Viivi Tasamaa, opettajani, maininnut isäni? Opettaja ihmetteli mikä minulle tuli. "Riki, Riki! Mikä sinulle tuli?" ope kysyi. "sniff.." vikisin. Sillä välin, parkuessani, koko luokka oli kokoontunut luokan ovelle. Teppo kuninkaana koko hommassa. Tietty. Jaakko Tepon vieressä. Jaakostakin taitaa tulla samanlainen kuin Teppo. Vain pienempi ja heiveröisempi. Jaakko irvisti minulle. Olin varmaan ihan vaavan näkönen. Noloa. Joonaskin oli tullut ovelle irveillen. Vilkaisin huppuni alta muita tyyppejä. Hah. Koko koulu saisi kuulla tästä. Kun itku oli heltynyt tulin WC:stä ulos. Arvasin. Koko Tepon kovis joukko oli antamassa huutia. Olin sulkeutumassa takaisin veskiin, mutta yhden koviksen (kaipa se oli Kimi) jalka luikahti oven väliin. Vetäisin hupun päähäni. Teppo vinkkasi silmää kavereilleen ja he alkoivat mätkiä minua. "Mitä Riki? Tuliko tippa linssiin?" Teppo sanoi. MÄTS! Osuin seinään. Huomasin makaavani maassa. Teppo, Kimi ja Santtu potkivat minua. Au. Päm. Ouh. Sattui. Sitten pimeni.
Heräsin terkkarin lepopedistä. Nousin istumaan. OUH! Tuntui pahalta. Nousin seisomaan ja katsoin itseäni peilistä. "Voihan jukra." sanoin. Minulla oli musta silmä. Ja verta tuli nenästä. Katsoin kelloa. Kerkeäisin vielä fysiikan tunnille 15 minuutiksi. Menin. Kun olin luokkani oven edessä koputin. Tiina tuli avaamaan. Sen naama meni irveeseen. "Luuseri." Tiina kuiskasi. Näin kuinka Joonas oli keskittynyt kirjaansa. Se luki fysiikan kirjaa. Yritin kiinnittää huomioni, mutta mitään ei tapahtunut. OUTS. Sain kumi-lapun naamalleni. "Mites se siihen olikaan tullut?" mietin. Avasin lapun.. Lapussa luki: "Tavataan koulun jälkeen koulunkentällä." Vilkaisin ympärilleni. En tiedä kuka se oli. Kuitenkin menin. JATKUU..

Jee. Teen viellä nelosenkin. Nää on niin hyviä =) Hyviä lukuhetkiä. THHI.

Osa 4.

"Kuitenkin menin."

Huomasin olevani koulunkentällä, koulun jälkeen. Odottamassa sitä tuntematonta henkilöä. Lopulta näin kaukaa, kuinka mustahuppuinen pikku tyyppi tuli. "MITÄÄH?" huusin. Se oli Jaakko. Jaakolla oli jotain salaista, varmaan hakkaisi tai ilkkuisi minua kamujensa kanssa. Jos sillä yipäätään oli sellaisia. "Moi." Se mutisi (Jaakko siis). "Mitäs asiaa, sulla oli, Jaakko?" hymähdin. "Mennään cittariin." Jaakko sanoi. "Mitä me siellä tehään? En oo saanu viellä viikkorahaa." sanoin. "Äsh. Riki. Mä huolehdin siitä." Jaakko sanoi salaperäisesti. Olimme Citymarketissa, siellä kauppa osastossa. Siellä karkkihyllyjen luona. "Jaakko, hei." mutisin. SE TAPAHTUI. Jaakko työnsi lapaseensa suklaapatukan. "EI JAAKKO. ET SAA LANGETA YUOHON KIUSAUKSEEN." sanoin opettavaisesti. "Älä ole nynny." Jaakko sihisi korvaani. Äh. En tietenkään voinut antaa hänen sanoa minua nynnyksi. Mäkin otin patukan. Sellase Mars patukan. Sitten Jaakko sanoi: " Hei, Riki. Mä tartten uudet kengät." Katsoin häntä. Jaakon huppu oli vedetty melkein naamalle. "Onks sulla viikkistä?" sanoin. "Ei. Me tehää se helpommin. Ilman rahaa" Jaakko mutisi. "Sehän on laitonta." sanoin. Olimme kenkäosastolla. Jaakko oli valinnut kengät. Sellaset mustat skeittikengät. Jaakko meni pukukoppiin. Tais olla ihan ammattilainen pihistelyssä. Se oli heittänyt vanhat kengät pikkari osastolle. Naisten pikkariosastolle siis. =D Olimme lähdössä koko citymarketista verkkikseen, kun olkaani tartuttiin. Näin Jaakon juoksemassa uusine kenkineen ulos koko marketista. "Lähdetäänpä koppiin ja selvitellään asiat, poika." Se oli viimeinen sana, jonka ymmärsin.
JATKUU..