"Ja hän tarkasteli yhtä ilmoitusta!"

Apua! Iikkelsson! Äitini tarkasteli yhtä kadulla olevaa ilmoitusta, jossa oli minun tietoni ja ongelmani (eli se, että muistutukseni olivat lentäneet taivaan tuuliin). Minun.. Minun olisi tehtävä jotain. Mutta.. Mitä?
"Älä tee sitä, mami!" huusin. Äitini kääntyi katsomaan minuun päin. "Apua. Minun pitää piiloutua!" ajattelin ja hyppäsin pusikkoon. Onneksi minulla oli armeijanhousut, eli sellaiset armeijnväriset. Äitini ei erota minua! "Jippii!" huudan. Sitten tajusin. Miksi olin huutanut. Pakko keksiä joku kikka. "Jee.. Öhh.. Peniksessäni on karva!" huusin. Äh! Miksi huusin niin? No, ehkä mami luulee, että pensaassa on joku pikkukakara, joka huomaa pippelissään karvan. "Huh. Ehkä olen turvassa." mutisen itsekseni. Kuulen härän (ainakin luulen niin) hengitystä takaani. Gluppelsson. Sitten käännyn. Ja kuka olikaan takanani? Minä luulin, että se oli äitini joten olin valmistellut "anteeksi" puhettani. Mutta eiei. Siellä oli Santtu. Jengeineen. "Ai.. Moi Sa-Santtu." änkytin. "Hahahah! Rikillä on kulleissa karva!" Santtu hirnui. "Äh. Ole hiljaa. Muuten paljastun." vikisen. Kuulostan varmaan todella typerältä. Santun takaa astuu Terri. Meijän uus luokkalainen. Se oli heti mennyt Santun jengiin. Noh, ehkä Santtu oli luotu sen pomoksi. "Santtu hei. Riki on aika säälittävä.. Huutelee tollasia pusikosta." Terri kuiskutti Santulle. "No joo!" Santtu hirnahti. Kurkkasin nopeasti äitini suuntaan. Huh. Se oli mennyt pois. Ja napannut ilmoituksen mukaansa. "Terri hei." sanoin. Tunnen itseni toreella rohkeaksi, puhuessani Terrille. "Ei sinun tarvitse olla Santun jengissä.. Se haluu vaan onkelmia." sähähdän, kuin käärme postilaatikossa. Taas Santtu hirnuu. Ärsyittävää. "JA LOPETA SINÄ SE HIRNUMINEN, SAAMARIN HEVONEN!" huudan raivoissani. Olen varmasti tomaatin värinen. Noloa. "Öö.. Riki.. Santtu on vaan niin.. hyvä tyyppi.." Terri sanoo. Minusta alkaa tuntua, että Santtu kiristää Terriä. Se mulkoilee sitä ja käskee. Repeä alkaa naurattaa, oi miksi? "MITÄ SINÄ OIKEIN, REPE, HIRNUT SIINÄ?" karjuin. Repe näyttää pelästyvän. Repen takana näkyy pikku-Jaakko ja Teppo. Oi, Terri. Tuo Santun palvelija. Jaakko alkaa hihittää. Tiedän, että se sai tänään kemian ja fysikaan kokeesta 10, joten voisin kertoa kaikille sen jengeilleen. "HAHAA!" huudahdan. Santtu säpsähtää ja Teppo on kaatumaisillaan, koska se yrittää kiivetä yhden vanhan naisen parvekkeelle. "J-jos.. Hahahahahhaha!" nauran.  Santtu nostaa minua rinnuksista. "Mitä molopää? Oliko asiaa, kuin ns. hirnut?" Santtu uhosi. "Jaakko.. Et varmaan tahdo, että nämä kaverisi saavat tietää fy-ke kokeen arvosanaasi?" kyselen (minusta taitaa tulla isona salapoliisi).  "Riki! Älä jaksa! Sä oot tosi tylsä, dude!" Jaakko hörähtää. Alan nauraa paholaisnauruani. "Jos sinä, Jaakko, käsket kavereidesi lopettamaan kiusaamiseni, niin en kerro arvosanaasi.." sanon todella kierosti. "Ähhh.. Rikiii.. Okei. Hoidan homman huomiseksi." Jaakko mutisee. "Kiitos! Ja nyt voitte antaa minun mennä.. Pissahätä." sanoin. He päästävät minut lähtemään. Jipii! Juoksen kotiini, kuin lammas auringossa. Mutta.. Minulla on pikku ongelma. Hätä on niin suuri, että.. Liriliri (*pissaäänitehosteita*).. Housuun tuli. Nyt minun olisi ainakin pakko mennä kotiin. Olen jo rapussa. Äitini on kotona ja vaatii varmasti selitystä ns. "kadonneista" kotimuistutuksista. Hyvä. Äitini on suihkussa. Nyt on aika hipsiä huoneeseen vaihtamaan housut. 10 minuutin kuluttua äitini tulee suihkusta. Se ei tiedä, että mä olen täällä. Jipiii. Kohta se kaivaa laukkuaan (kuulen sen). Vetskari sirisee. *Sirrr*. Oveen koputetaan!! APUVA! Ups. Housuni olivat tietenkin "vuotaneet" pisuani. Sanon: "Si-sisään.." Äitini huokaisee: "Riki kulta, voisitko selittää.. tiedät kyllä.." Nyt olisi tuomionhetki! Okei.. Illalla kaikki oli hyvin. Kerroin kaiken äidilleni. Hän oli kyllä tosi vihainen. Seuraavana aamuna klo 07.03 ovikelloon pimpautetaan. "MITÄ HEMMETTIÄ?" kuulen systerini huutavan. Oliko tulija Nestor? Eieieei. Nestor oli sairaalassa, koska oli jäänyt bussin alle. Menin alas ihanassa (ja söpössä) pokémon kalsareisssani. "ISIII!" huudan. Voiko tämä olla totta?! Se oli minun isäni!! Hänellä oli kädessään.. Hetkinen.. Ei kai vain? KYLLÄ! Unelmani on toteutunut: KAKSI LIPPUA ARMADILLO LAAKSOON! "Sinä muutat takaisin!" huudan kun huomaan hänen kädessään hammasharjan. "Ei Riki. Löysin tämän ulkoa." isäni hymyili. Lievä pettymys. "Noniin Riki. Pue päällesi ja lähdetään ARMADILLO laaksoon!" LOPPU

Ja niin. Kyllä vain, tämä oli viimeinen elämänkertani. Teen sitten koko elämänkerroista kirjan. =) Mutta täten voitte lukea täältä nykypäivistäni. Ei muuta ihanaiset naiset/miehet.

T: Riki KR.

P.S
Muistakaa tulla 15.4.07 minun (Rikin) ja *w*:n häihin! Palstojeni vieraskirjaan!